sunnuntai 8. lokakuuta 2017

MOIKKA SOMENÄKYVYYDELLE

Kun mä aloitin opinnot ammattikorkeassa, mä poistin edellisenä päivänä mun Instagramista linkin blogiin. En halunnut, että uudet tuttavuudet saa heti tietää mun kirjoittavan blogia, sillä halusin tutustua heihin ihan puhtaalta pöydältä. Nimenomaan ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja tai musta etukäteen selvitettyjä asioita. Parina viime vuotena on tuntunut, että uudet tyypit on löytäneet sen linkin blogiin heti ensimmäisenä, ja sen jälkeen tutustuminen on lähtenyt ihan väärään suuntaan. En mä halua keskustella uusien ihmisten kanssa siitä, mitä oon kirjoittanut blogiin edellispäivänä. Haluun puhua siitä, mitä mulle kuuluu just nyt, ja kertoa sen tiedon, jonka haluankin. Ja isoimpana juttuna on se, etten halua kuulla sitä ikuista: "Joo, mä luinkin sun blogista sen.", kun oon kertomassa jostain mulle tärkeästä asiasta.

Mä pidin monen viikon hiljaiseloa täältä, kyseenalaistin kaikkea someen liittyvää ja ylipäätänsä sitä itsestään kertomista. Aluksi luulin, että blogihiljaisuus johtuu vaan siitä, että mulla on elämässä kova kiire. Mutta sitten tajusin, että ei, ei se johdu siitä. Vaikka olin lähes kymmenen vuotta kirjoittanut tänne kaiken, niin ensimmäistä kertaa koin someähkyä. En halunnut olla niin esillä. Tuntui jotenkin kovin minäkeskeiseltä kirjoittaa omasta elämästään nettiin? Tuli oikeesti sellanen olo, että on tosi väärin jauhaa itsestään tänne niin paljon. Koko sosiaalinen media puistatti mua, enkä koko kymmenen vuoden aikana ollut kokenut sellaista kertaakaan.

Oon aina myös tajunnut, että Turku on (blogipiireiltään) hyvin pieni, ja se konkretisoitui yhtenä kesäpäivänä hyvin selkeesti. Mulla on Snapchatissa jotkut ihmeelliset asetukset, että mua voi seurata siellä vaan tyypit, joita mä seuraan takaisin. Ei siis oo mahdollista, että joku näkis mun jutut ilman, että mä näkisin myös hänen. Näin yhtenä päivänä yhden symppiksen tytön mystoryssä kuvan samoista koulukirjoista kuin mun poikaystävällä oli ennen ekaa opiskelupäivää. En tuntenut tätä tyttöä mitenkään, olin vaan satunnaisesti kattonut nää tarinat. He tapas myöhemmin ensimmäisenä koulupäivänä, ja heillä oli jonkinlainen tutustumisleikki, mut kumpikin tiesi jo toisensa nimeltä tän blogin kautta. Poikaystävän mukaan muu ryhmä huudahtikin, että: "Tehän tunnette jo toisenne", jolloin kumpikin pudisteli päätänsä. Tähän Joonas oli todennut tyttöystävänsä bloggaavan ja he tietää toisensa tätä kautta. Tää tilanne oli meille molemmille aika herättelevä, erityisesti, kun tää ei ollut ainut tänkaltainen sattumus. Siitä huolimatta, tää mukavanoloinen tyttö, on ollut kaikkein viattomin ja mukavin tapaus.

Kaikki ei oo suhtautunut tähän blogiin yhtä viattomin elein, vaan uteluita mun yksityiselämästä on sadellut aika reilusti blogin, ja erityisesti poikaystävän kautta. Sille ollaan tultu kasvotusten sanomaan paljon sitä, että joku on lukenut hänen tyttöystävänsä -  eli mun blogia. Mulle ei juurikaan kasvotusten tuu kovinkaan paljon näitä ilmoituksia, mut hän saa näitä osakseen jonkin verran. Sen takia mä oonkin toivonut, ettei hän mainitsis mun blogia ollenkaan esimerkiksi kavereilleen uudessa koulussa. Mä en enää oo kokenut, että blogi kuuluis mun identiteettiini, niinkuin se kuului vielä puoli vuotta sitten hyvin tiukasti. Puistattavimmat kommentit blogista on olleet sellaisilta tyypeiltä, joihin mä en pidä mitään yhteyttä. He on saattaneet todeta ihan kylmästi, että: "Mikset sä enää kirjoita blogia, nyt mä en enää voi stalkata, että mitä sun elämässä tapahtuu?" Puistattavinta tästä tekee se, että he ei kuulu mun lähipiiriin (...jolloin mä automaattisesti kertoisin heille suuren osan elämästäni), mutta blogi on ollut heille se väylä seurata mun elämää tästä huolimatta.

Olin hämmentynyt siitä, että mä olin suunnitellut erikoistuvani työskentelemään sosiaalisessa mediassa yhteisöpedagogina. Ensimmäisenä koulupäivänä koko ajatus rehellisesti sanottuna puistatti, ja päätin, etten todellakaan halua enää yhtään someen liittyviä juttuja elämääni. Ja niin mä tein, erikoistuin johonkin ihan muuhun.

Niin se someton elämä alkoi. Aiemmin saatoin lisätä Instagramiin kolmekymmentä kuvaa kuukaudessa, mutta nyt sinne on päivittynyt yksi uusi kuva. En päivittänyt someen yhtään mitään. Ja se oli musta ihanaa. Ekoilla opiskeluviikoilla tutustuin ihmisiin pitkästä aikaa ihan normaalisti, sillä tavalla, kun mä tutustuin yläasteella. Kukaan ei tiennyt musta yhtään sen enempää kuin olin kertonutkaan. Kävin muutamissa opiskelijabileissä, ja oli ihanaa vaan nauttia siitä fiiliksestä, kaivamatta puhelinta kertaakaan esille. Aina välillä bongasin lukijoitani samoista pippaloista, mutta toivoin, ettei yksikään mun opiskelukaveri kysyisi, mistä me tunnetaan. Tälläkään hetkellä ketään ei tiedä (yhtä meiän luokan salapoliisia lukuunottamatta, haha!) tästä blogista sanallakaan, enkä ajatellutkaan kertoa.

En tiedä kuulostaako tää ihan hullulta, sillä mä rakastin bloggaamista, enkä todellakaan hävennyt tätä puuhaa. Mut liika on liikaa. Kuukausien ajan on tuntunut siltä, että yksikin postaus olisi väkisin väännetty. En tiedä, saanko mä vielä kipinän bloggaamiseen vai onko tää tässä. Aika näyttää.

tiistai 12. syyskuuta 2017

@ DBKM

väri
IMG_4477
IMG_5041
IMG_4494
Kävin just ennen muuttoa kampaajalla Design by Katja MartineerollaVoin suositella heidän väestään erityisesti Mikaelaa, joka värjäsi ja leikkasi mun hiukset. Hän oli tosi symppis ja osaava tyyppi, joten tunsin olevani osaavissa käsissä. Jos etitte nuorta ja supermukavaa kampaajaa, niin pyytäkää ehdottomasti aika häneltä! Mulle värjättiin syksyksi hiukset vähän tummemmiksi ja marjapuuronvärisiksi. Laitettiin myös lisää vaaleita raitoja tuomaan eloa ja sävyä, sillä oon aina tykännyt hiuksista, joista löytyy monia sävyjä. Yhteistyön kautta sain heiltä mukaan myös Wellan shampoon ja hoitoaineen, mitkä on tarkoitettu tuhkanvaaleille hiuksille. Oon käyttänyt niitä nyt muutaman viikon ajan ja huomasin, että ne taittaa mun hiuksissa olevaa oranssisuutta hyvin kylmemmäksi. 

Kampaamo löytyy Leaf- centeriltä, Kärsämäentie 35, Turusta. Ajanvaraus numerosta 0400 989 293. 

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

VIIKKO RAHANKÄYTTÄJÄNÄ

IMG_5021
IMG_5019
IMG_5020
Maanantai: Ostin ruokaa 7€ töihin evääksi, mikä sisälsi paljon tsemppiherkkuja. Samalla palovaroittimesta oli patterit loppu, joten niihin meni vielä 5€. 

Tiistai: Poikaystävän synttäreitten kunniaksi vein meiät 30€ hotelliaamupalalle. Myöhemmin en millään jaksanut tehdä ruokaa kotona, joten menin 7€ pizzalle työpaikan viereiseen ravintolaan. Maksoin 25€ sähkölaskun kuukauden ajalta. 

Keskiviikko: 10,20€ lounaaseen kaverin kanssa ja illemmalla kahvilaan 4,40€ toisen kaverin kanssa. Ostin samalla Zarasta 80€ vaatteita sekä Bikbokista yhden 25€ hameen. 

Torstai: Menin aamulla kahville kaverin kanssa, käytin sinne 4€. Myöhemmin kävin Bauhausista ostamassa 7€ fiksin sekä tuhlasin Etolaan 40€. 

Perjantai: Lähdin tyttöjen kanssa Seiliin, ostin matkalla 15€ ylihintaisen lohikeiton (?!!), kun ei ollut muutakaan tarjolla. Mentiin sen jälkeen vielä kaikki ravintolaan, jossa mulla meni 20€. 

Lauantai: Mun auton rengas hajos ihan yhtäkkiä, päivää ennen lentokentälle lähtöä, joten sen korjaamiseen meni 30€. Piilarit osoitti myös uhkaavasti loppua ja vasta viimeisten parien ollessa silmissä, jaksoin tilata 80€ niitä lisää. Ostin myös eväitä seuraavalle aamulle, joihin meni 5€. Välteltiin pakkaamista, joten suunnattiin vielä illalla  kaupoille ja ostettiin vihdoin uusi mikro sekä leivänpaahdin 130€. Meiän vanha mikro on reistaillut jo pidemmän aikaa ja vanha leivänpaahdin on liian iso tänne. Ihanaa, nyt uudet kodinkoneet sopii ainakin sisustukseen ;-)

Sunnuntai: Tankkasin auton täyteen, johon meni 50€, että pääsisin lentokentälle. Samalla meni 40€ parkkimaksua lentokentän parkkipaikalla, kun jätettiin auto siihen odottamaan. 

________
Yhteensä: 614,6€. Apua. 

Puolustettakoot, etten todellakaan syö yleensä ulkona viikossa 7 kertaa! :-D Aloin tekemään tätä ihan silkasta mielenkiinnosta, sillä oon huomannut, että mun kulutustottumukset on muuttuneet radikaalisti huonompaan suuntaan. Oli aika karua huomata, että pelkkiin ravintola- ja kahvilareissuihin on uponnut viikossa vajaa sata euroa, mikä ei sisällä edes ruokakauppareissuja. Toi reissu lentokentältä takaisin loppui aika huonosti, sillä me ei saatu meiän autoa enää ikinä tolta reissulta kotiin... Että joo, moikkamoi upouusi auto, joka on menossa lunariin ihan tässä justiinsa. Uuden auton osto on edessä ja kiukuttaa kyllä niin paljon. En tiedä varmaksi, onko vika autokaupan vai meidän, joten siksi mun stressilevelit on vielä korkeammalla. Mä silti vahvasti veikkaan autokauppaa, sillä autosta paloi koko moottori (jep, kyllä) ja siihen oli just hetki sitten tehty mittava moottorikorjaus. Sillä kenellä normaalilla tyypillä auton moottori syttyy yhtäkkiä palamaan, jos sen korjauksessa ei olisi epäonnistuttu? Just asking...

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

TÄÄ KESÄ TIIVISTETYSTI

IMG_3808
Yks ihana mökkiviikonloppu, joka jäikin kesän ainoaksi... 

IMG_3928
Jokilaivalla käymiset rakkaiden tyttöjen kanssa! Join tänä kesänä enemmän alkoholia kuin koskaan aiemmin muutaman vuoden sisällä, mutta silti se määrä on laskettavissa kahen käden sormilla, haha... 

IMG_3879
Tuleva syksy jännitti mua kovasti, mutta yritin myös nauttia niistä lämpimistä vapaahetkistä.

IMG_3942
Mun tärkeä tukiverkosto, joille mä kerron aina elämässä sattuneet ilot ja vastoinkäymiset. 

IMG_2709
Kesän parhain herkku, nimittäin mansikoista ja pensasmustikoista tehty pavlova.

IMG_4170
En tiedä, kuka tää jäbä kuvassa on, mut tykkään tästä kuvan fiiliksestä ihan mielettömästi. 

IMG_9855
Tää kesä toi mukanaan paljon uusia tuttavuuksia, joista blogin kautta tutustuin kymmeneen uuteen tyyppiin. Muutaman kanssa ollaan nähty jo useampaan kertaan, mutta näiden kuvassa olevien tyttöjen kanssa ei olla nähty jälkeen. Mun villi veikkaus on, että kaikilla on tainnut olla aika kiireinen kesä :-D 

IMG_3678
Mä valmistuin! Ja itseasiassa just kymmenen minuuttia sit postilaatikosta tipahti mun tutkintotodistus matkailualalta. Mä tein sen ja oon niin ylpeä itestäni. 

IMG_2988
Kävin alkukesänä useasti kuvailemassa asuja, joista nää onnistui ehdottomasti parhaiten. Aiemmin poikaystävä on kuvannut kaikki asukuvat, mut tänä kesänä uudet tuttavuudet pääsi paikkaamaan sitä. 

IMG_3959
Käytiin myös häissä ja kohta alkaa olla mun kaikki serkut naimisissa!



IMG_3933
Nää tytöt <3

IMG_4052
Kävin ensimmäistä kertaa Ruississa ja pakko sanoa, että kyllä se Samppalinna vaan vie voiton ;-) 

IMG_3684
Näitä pavlovan eri versioita syötiin kesän aikana paljon. Koukutin äitin ja siskon näihin, joten tästä tuli meiän yhteinen herkku.

IMG_3634
Muutettiin uuteen kotiin ja sanottiin moikat meiän ensiasunnolle. Onneksi uusi asunto tuntuu jo nyt tosi omalta ja yhtä hyvältä kodilta kuin aiempikin.

IMG_4071Tää kesä opetti epätietoisuudellaan paljon, sillä jotenkin koen sen kasvattaneen mua paljon. Jouduin puntaroimaan erilaisia vaihtoehtoja, joiden avulla opin tuntemaan itteni vielä paremmin. Kesään liittyi paljon menetyksiä ja vastoinkäymisiä, mutta onneksi löysin myös kuvakansioista paljon asioita, jotka muistutti mua kesän tuomista onnenhetkistäkin. Toisinaan ne meinaa unohtua ja mielen päällimmäiseksi jää vain ne ikävimmät asiat. Yksi kesän huippuhetkistä oli kuitenkin valmistuminen, joka oli niin ison työn takana, että tuun muistelemaan sitä varmasti vuosia. 

tiistai 5. syyskuuta 2017

OPISKELUT AMMATTIKORKEASSA ALKOI

IMG_4606
IMG_4596
IMG_4627
IMG_4608
IMG_4602
Kivaa iltaa! Mä ajattelin tulla höpöttelemään vähän, sillä oon just tullut koulusta, nähnyt yhtä uutta tuttavuutta, siivonnut kodin lattiasta kattoon (ensimmäistä kertaa muuton jälkeen) ja asettunut mukavaan asentoon sängylle. Alotin perjantaina koulun vähän ikävissä tunnelmissa, sillä oltiin just tulossa Nizzasta Suomeen, kun mun pari kuukautta vanha auto kirjaimellisesti hajosi moottoritielle. Se hajosi niin pahasti, että se auto on kokonaan mennyttä ja tuli pieni taloudellinen kaaos, sillä auto oli tosiaan kesäkuussa ostettu... Nyt on mentävä uusille autokaupoille ja mun ärsytys on ihan katossa, sillä oon melkein satavarma, että vika on autokaupan. Olin jo ajatellut autoa ostaessa, että valitsen nyt kerralla hyvän, että se säilyisi monta vuotta hyvänä. Kun olin toipunut tästä, niin painelin koko viikonlopun töissä ja jatkoin taas koulua maanantaina. Vielä on arjen kanssa pientä hakemista, sillä en oo ihan täysin sisäistänyt tätä, että mä oon oikeesti ammattikorkeessa opiskeleva! Oon kuitenkin ollut työelämässä kokopäiväisesti kaks vuotta, niin on tuntunut vähän hassulta palata koulun penkille. Ensimmäisten päivien aikana uutta infoa tuli niin paljon, että mun stressilevelit nousi hetkeksi huippuun kaikesta epätietoisuudesta, mutta nyt kolmen päivän jälkeen, tilanne alkaa helpottaa. Tällä hetkellä mulla pitäisi alkaa harjoittelu, kunhan löydän jostain mieluisan paikan. Mulla on itseasiassa mielessä yksi, mutta sinne täytyy erikseen hakea, ja sinne ei yleisesti oteta näin nuoria edes harjoitteluun. Toivotaan kuitenkin parasta. Mä tuun kertomaan enemmän mun koulusta tässä kuukauden sisällä, kun oon saanut asioita järjestykseen ja harjoittelun aloitettua :-) 

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

NIZZA SNAPSHOTS

IMG_4696
Nizzan ranta yllätti meiät täysin, sillä se olikin hiekkarannan sijasta kiviranta. En tiedä, miksen ollut törmännyt tähän tietoon ollenkaan netissä. Löydettiin onneks parin metrin kokoinen hiekka-alue, jossa oli mukavampi ottaa aurinkoa, mutta kävelyyn toi kiviranta oli ehdottomasti miellyttävämpi.

IMG_4698
Kivirannan hyviin puoliin tosin kuuluu se, ettei meiän airbnb- kämppä ollut ihan hiekassa ekan päivän jälkeen :-D Sanokaa, etten muuten oo ainut, joka ottaa reissuille mukaan aina huonoimmat kengät? Mä teen näin aina ja heitän ne viimisenä päivänä roskiin. Tässä kuvassa on just yhet kulahtaneet ja rikkinäiset kengät, joita en olis mukavuussyistä halunnut edes heittää pois. 

IMG_4706
Mä en tavallisesti kiinnitä huomiota rakennuksiin, mutta pakko todeta, että Nizza oli täynnä ihania taloja. Niin söpöjä värejä, vanhanaikaisia ikkunoita ja hauskoja muotoja! Mäkin haluun tollaisen talon vanhempana, mut vähän pienempikokoisena tietysti, haha... 

IMG_4984
Tilasin viimisenä iltana pihviä, joka osottautui ihan järjettömän kokoiseksi, haha. En jaksanut syödä siitä puoltakaan, mutta entrecote- pihvi on älyttömän hyvää. Meitä nauratti, miten Joonaksen ruoka oli pieni ja siististi aseteltu, mutta mun ruokaa olis voinut luulla tuhdin miehen lounaaksi :-D 

IMG_4987
Käytiin rannalla tai vähintään rantakadulla päivittäin, sillä se oli ihanan viihtyisä. Ihmiset tuntui olevan siinä niin rennosti, eikä kenelläkään ollut kiire minnekään. 

IMG_4996Ei Ranskaa ilman macaroneja! Mun lempparimaku oli ehdottomasti vadelmanmakuinen, jonka valitsin puhtaasti ulkonäön perusteella ;-) Mutta sen sijaan pistaasi oli makuna niin hirvittävä, että syljin sen samantien ulos. Tää oli mun toinen kerta, kun söin macaroneja ja pakko sanoa, että kyllä noi pinkit on parhaita maun puolesta.

perjantai 1. syyskuuta 2017

REHELLISET FIILIKSET KULUNEESTA KESÄSTÄ

IMG_4851
IMG_4848
Mä oon pysytellyt yli kaksi viikkoa poissa, sillä oon ollut jatkuvasti menossa. Koko kesä oli mulle tosi raskas, sillä mulla ei ollut kesälomaa ja raskaan opiskeluvuoden jälkeen oisin todellakin ollut sen tarpeessa. Tein hulluna töitä, jotta nyt toisen opiskeluvuoden aikana voisin ottaa töissä rennommin. Runsas töidenteko tarkoitti myös sitä, että vapaapäivät kului pakollisten rästijuttujen hoitoon, eikä siihen lepäämiseen. Jossain vaiheessa havahduin siihen, etten oo ehtinyt käydä kotikotona kuukauteen, enkä oo käynyt isovanhempieni mökillä koko kesään. He siis käytännössä asuu mökillänsä koko vuoden ympäri ja siellä käyminen vähintään kerran kesässä, on kuulunut asiaan. Tunsin oloni niin pettyneeksi, etten ollut "muka" ehtinyt käymään siellä. Aika on kieltämättä ollut tiukilla, mut jostain syystä havahduin siihen vasta nyt. Asiaa ei yhtään helpottanut yllätysmuutto, joka tapahtui hyvin lyhyellä aikataululla ja ihan yllättäen. 

Mä en kesällä koskaan sanonut kavereille, etten pääsisi jonnekin töiden takia, vaan menin sitten vaikka töiden jälkeen yöllä heiän kanssaan jonnekin. Mun viimeisetkin vapaa-ajat oli siis aikataulutettuja sillä tavalla, että sain pidettyä kaikista osa-alueista melkein kiinni. Oltiin varattu meiän Nizzan reissu jo pari kuukautta sitten, mutta se osui just tähän kohtaan, kun mulla olisi muuten ollut ensimmäiset arkiset lomapäivät Suomessa. Mun teki jopa mieli peruuttaa se reissu, jotta saisin elämän kunnolla kuntoon täällä, ehtisin näkemään läheisiäni ja käymään kunnolla moikkaamassa heitä. Mutta poikaystävä halusi kuitenkin lähteä, niin ajattelin ottaa kuitenkin reissusta kaiken irti ja lähteä muutamaksi päiväksi muualle. Siitä huolimatta, että koti on muutonjäljiltä vieläkin yksi kaaos, mun koulu alkaa muutaman tunnin päästä siitä, kun saavutaan Suomeen ja kaikki uudet elämänmuutokset tulee kerralla. 

IMG_4846
IMG_4845
Siksi mä ootankin nyt syksyä. Niitä arkirutiineita, päivittäisiä koulupäiviä ja sitä, kun vähensin töissä mun tunteja. Tällä hetkellä mä oon ilmottanut töihin, että haluun tehdä maksimissaan neljä päivää kuukaudessa töihin eli teen joka toisen viikonlopun vuorot (la+su). Toki sekin tulee varmasti olemaan raskasta, sillä siinä tapauksessa mulla on kuukaudessa vaan neljä kokonaan vapaapäivää, jolloin ei ole koulua, eikä töitä. Toki jos tilanne kuitenkin alkaa näyttää siltä, että mun vapaa-aika alkaa kärsiä siitä, enkä ehdi näkemään esimerkiksi perhettä, niin mä voin ilmoittaa haluavani tehdä vähemmän töitä tai pitää hetken taukoa sieltä. 

Mä en oo myöskään harrastanut liikuntaa moniin vuosiin ja viimeksi kolme vuotta sitten pelasin lentopalloa hetken. Lopetin siellä kuitenkin, kun mulla alkoi motivaatio loppumaan osittain siksi, että asuttiin ihan tajuttoman kaukaata hallilta. Nyt tilanne on kuitenkin se, että muutettiin sattumalta ihan tähän hallin lähelle ja vieressä on myös Campussportin palvelut! Oonkin miettinyt, että pitäisiköhän lisätä liikunta taas arkirytmiin ja siksi ajattelinkin liittyä ainakin Campussportin tunneille. Luulen, että kiva liikunta olis tällä hetkellä just se, mitä tarvitsen. Salilla käyminen ei oo ollenkaan mun juttu, mutta tykkään tosi paljon pallopeleistä ja yhdessä pelaamisesta. Ostin jo ihanat uudet lenkkarit, mutta saa nähdä, saako tää innostus ollenkaan tuulta alleen ja innostunko mä tästä ollenkaan. 

keskiviikko 16. elokuuta 2017

YKSINÄINEN TOISINAAN

IMG_3273
IMG_3355
IMG_3365
IMG_3414
Annika O kirjoitti hyvän tekstin siitä, miltä osa-aikayksinäisyys tuntuu. Mä oon kokenut samanlaisia fiiliksiä jo pidemmän aikaa, sillä vaikka mä oonkin sosiaalinen, niin en tunne Turusta melkeinpä ketään. Oon muuttanut tänne kolme vuotta sitten, mutta sen aikana mulla ei oo ollut päivittäin koulua, ei työporukassa nuoria tyyppejä, enkä mä oo myöskään harrastanut mitään. Onkin tuntunut, ettei mun elämäntilanne oo mahdollistanut uusia ystävyyssuhteiden syntymistä. Ja kyllähän mulla kavereita ja ystäviä on, mutta ei he enää asu täällä, vaan on muuttaneet opiskeluiden perässä toiselle puolelle Suomea - tai jopa maailmaa. Yksi rakas ystävä asuu tällä hetkellä Australiassa, eikä yhteydenpito somen kautta oo yhtään sellaista kuin vastapäätä jutteleminen. Toinen hyvä ystävä muutti Tampereelle, toinen Raumalle, yksi Helsinkiin ja lista vois jatkua ikuisuuksia. Mä kaipaan nimenomaan sellasia arkisia höpöttelyjä kotisohvalla istuen, kahvilassa istuskelemista, kävelylenkkejä syysiltoina sekä shoppailureissuja. Musta olis ihanaa vaan laittaa viestiä jollekin, että lähetkö purkamaan sydäntä kahvilaan, ilman sen kummempia sopimisia etukäteen. 

IMG_3373
IMG_3421
IMG_3327
Mä oon yleensä se, joka järkkää tapaamisia ja se käy pidemmän päälle raskaaksi. Välillä mietin, että olis ihanaa, kun toinenkin laittais joskus viestiä. Kyllä mä tiedostan sen, että just tässä vaiheessa moni elää "ruuhkavuosiaan" opiskeluiden, töiden ja vapaa-ajan kanssa - kun mistään ei halua tinkiä. Mutta silti, mä haluan saada jokaisen pohtimaan, että pitäisikö itse olla aloitteellisempi ystävyyssuhteissa, mikä kertoo sun pitävän tätä ystävyyttä tärkeänä. Tietyistä ystävistä tiedän, että he vaan on luonteeltaan sellaisia, ettei muista laittaa viestiä ikinä. Mutta kyllä se silti aina vähän kirpaisee, vaikka sen tiedostaisikin.

IMG_3313
IMG_3371Mä oon kyllä tavannut monia uusia tyyppejä, mutta jostain syystä en oo kokenut sellaista hyvää kemiaa meiän välillä. Annika sanoi osuvasti myös sen, ettei "oo vaan onnistunut löytämään lähelleni kovin montaa ihmistä, jonka kanssa olisi sellainen aito, luonnostaan syntyvä yhteys". Nimenomaan tää on se juttu, mitä etin ystävyyssuhteissa. Kun oon treffannut työn tai vapaa-ajan kautta ihmisiä, oon monesti kokenut, etten voi olla täysin oma itteni hänen kanssa. Oon tosi avoin luonteeltani ja kaipaan sellaista ystävää, jonka kanssa voin puhua halutessani ihmissuhdeongelmista, parisuhteesta, elämänmenosta sekä ihan mistä haluankaan. Monesti on tuntunut, että kahvihetket uusien ihmisten kanssa on olleet tosi kiusallisia, sillä keskustelut on niin pintapuolisia ja tuntuu, ettei toinen anna itestään mitään irti. Kaipaan sellaista molemminpuolista avoimuutta sekä rehellisyyttä, jossa ei tarvitse olla yhtään pidättäytyväisempi tai rohkeampi kuin on.

perjantai 11. elokuuta 2017

KULUNUT KUUKAUSI: PUHELINKUVIA

PicMonkey Collage
Taas yksi näistä jutuista, mitä oon ettinyt vuosia, nimittäin täydelliset perunalaatikot! Mun ongelma oli se, etten löytänyt kahta samanväristä mistään kohtuuhinnalla, mutta nyt sekin on ratkaistu. Kävin ostamassa nää eilen uuteen kotiin, kuten myös noi lamput ja asettelin nää paikoilleen, kun poikaystävä oli töissä. // Jälkkäreillä ihanan Tiian kanssa, kun nähtiin ensimmäistä kertaa. Toi croisantti oli sairaan hyvää, mut ihan mahdotonta syödä... // Pääsin ensimmäistä kertaa maistamaan Magnumin jätskejä ja oli kyllä ehdottomasti sen 5€ arvoinen, haha. // ...no lähetin kuvan tästä nurkasta poikaystävälle töihin ja hän ihan tosissaan kysyi, että onko kuva Pinterestistä vai meiän uudesta kodista?! Kyllä tunsin oloni imarrelluksi tästä kysymyksestä :-D 

PicMonkey Collage
Turistikuva check. // Käytiin vihdoin Helsingissä ekaa kertaa koko kesään, muttei ikävä kyllä ehditty millään Hernesaarenrantaan, jossa oisin halunnut käydä. Vapiano oli kuitenkin ihan meiän hotellin vieressä, joten poikettiin sinne iltapalalle! // Järkkäsin luokkakokouksen yläasteaikaisten tyttöjen kesken Samppalinnassa (luonnollisesti, haha)  ja höpöteltiin monia tunteja. Ei olla nähty viiteen (!!!) vuoteen, joten oli ihana vaihtaa kuulumisia ja elämäntilannepäivityksiä. // Pääsin mä kuitenkin Helsinkireissulla käymään Korkeasaaressa, jossa en oo aiemmin ollut. Mä en todellakaan oo se eläinrakkain tyyppi ja kaikista näistä eläimistä mä olin innoissani vaan karhun näkemisestä :-D Sen sijaan oon ihan hullun kiinnostunut Afrikassa olevista safarieläimistä, joten joskus tulevaisuudessa haluaisinkin toteuttaa kunnon safariajelun.

PicMonkey Collage
Janeten kanssa yksillä sitkeimmillä pizzoilla ikinä... Oltiin ravintolassa, mutta mä söin käsillä, sillä haarukka ja veitsi ei vaan yksinkertaisesti leikannut tota. // Uusi koti, josta revitään tänään tapetit irti tästä huoneesta, sillä siinä oli vanhanaikainen kukkatapetti. Sitä ei edes tästä kuvasta näy, mutta olohuoneessa seisoessa se näkyi selkeästi. // Phuuh, siirrettiin eilen tavarat uuteen kotiin ja nukutaan viisi yötä vanhassa kodissa, jossa on pelkät patjat sänkynä. Saatiin apuun äiti, iskä, pikkusisko, mamma ja pappa - joista oli iso apu. // Löysin vihdoin täydellisen keltaisen neuleen, jollaista oon myös ettinyt vuosia! Niin kaunis. 

PicMonkey Collage
Käytiin Storagessa syömässä tyttöjen kanssa ja vitsit, miten hyvää! Olis tehnyt mieli tilata jatkuvasti uusia pieniä annoksia. // Särkkisreissulla siskon, sen kaverin ja poikaystävän kanssa. Kyllä mä taidan olla tullut vanhaksi, kun ennen oon rakastanut huvipuistoja, mutta tänä vuonna olin vähän erilaisilla fiiliksillä, haha :-D // Musta tuntuu, ettei mulla oo mitään muuta blogattavaa tällä hetkellä kuin tää aihe... Siksi postauksiakaan ei oo tullut, sillä mun elämä pyörii vaan muuton ympärillä. // Syötiin Storagessa jälkkäriksi pekonilla täytettyjä keksejä, joita dipattiin hilloon ja kermavaahtoon? Oli outoa.