keskiviikko 31. toukokuuta 2017

MUN KULUTUSTOTTUMUKSET

IMG_2984
IMG_2990
Mä muistan ikuisesti, kun ihan pienenä ekaluokkalaisena meillä oli kotona sellainen tapa, että viikkorahaa sai oman luokkatasonsa mukaisesti. Ekaluokkalaisena sai euron viikossa, mikä on näin jälkikäteen ajatellen hyvin koomista ja vitsaillaankin tästä usein äitin kanssa. En edes muista kuinka pitkään tätä jatkui, sillä mä olin ihan tyytyväinen tähän järjestelmään. Ei ala-asteella vielä oo sellaisia asioita paljoakaan, joihin tarvitsisi rahaa, joten en kyseenalaistanut järjestelyä. Yläasteella se ei kuitenkaan enää riittänyt mulle, joten sovittiin, että saan lapsilisät suoraan itelleni joka kuukausi. Näillä rahoilla piti kuitenkin itse kustantaa puhelinlasku ja ylimääräiset shoppailut. Kävin kuitenkin myös töissä niin pienipalkkaisessa duunissa, että kerhonohjaajana tienasin vitosen (haha, kyllä!) jokaisesta kerhokerrasta. Rahankäyttö oli mulle kuitenkin helppoa, sillä pidin huolen, että mulla on aina haluamani summa koossa. Saatoin tuhlata koko palkkani, mutta vain silloin, jos loppukuusta ei tullut muita menoja.

IMG_2989
IMG_2955
IMG_2992
IMG_2988
IMG_2949
Nyt mä oon kuitenkin paljon tarkempi mun kulutustottumusten kanssa. Rakastan vaatteita, mutta en halua kaappiini kertakäyttövaatteita, jotka nukkaantuu ensimmäisessä pesussa. Materiaaleista en osaa vielä suoraan sanoa kestävyyttä, mutta kokeilemalla ja silmätuntumalla osaan hahmottaa lähes aina hyvät kankaat. Koen tärkeäksi, että kun laitan niin sellaisen summan vaatteisiin, niin niiden on kestettävä vuosia hyvännäköisinä. Nuorempana, kun tulotaso oli paljon huonompi, mä ostin juurikin niitä kertakäyttövaatteita. Nyt oon siitä onnellisessa asemassa, että pystyn ottamaan hieman kalliimman vaatteen, jos tiedän sen olevan nukkaantumaton. Mä koen onnistuneen fiiliksen, kun puen päälleni viis vuotta vanhan vaatteen, joka on edelleen mieluisa ja uudenveroinen. Toisinaan mulle tulee kausia, jolloin tuhlaan isoja summia vaatteisiin, mutta tällä hetkellä en oo ostanut kahteen kuukauteen ainuttakaan. 

Matkustaessa valitsen aina matkakohteen sen perusteella, mihin mun unelmakohteista olisi sillä hetkellä halvinta mennä. Maailmassa on niin paljon nähtävää, että tän ajattelutavan vuoksi jokainen maa tulee kyllä aikanaan koettua, mutta halvemmalla. Me suositaan ruokakaupoista kaikkein halvinta ja vaikka ostetaankin jokaisella kauppareissulla kaheksan kassia ruokaa, niin mä oon tosi tarkka päiväysten kanssa. Koen itteni maailman surkeimmaksi tyypiksi, jos ruokaa menee roskiin vanhenemisen vuoksi. Jollain tavalla koen, että matkustaminen vie vaan hetken elämässä, kuten myös se suussa oleva ruokapala, joten en halua laittaa suuria summia sellaiseen. Sen sijaan mä voin laittaa enemmän rahaa juurikin ikuiseen sisustukseen, kauniisiin vaatteisiin ja asuntoon. Musta ei tunnu yhtään pahalta, että joka kuukausi meiltä menee tuhat euroa asuntosäästötilille, jotta jonain päivänä voitaisiin asua unelmiemme kodissa. Mutta sen sijaan meinaan repiä hiukset päästäni, kun torilta ostetut 2€ mansikat onkin kokonaan homeessa ja ne joudutaan heittämään roskiin. Kaikki on todellakin suhteellista.

Millaisia kulutustottumuksia teillä on?

tiistai 30. toukokuuta 2017

RAVINTOLASUOSITUS: ROSTER

IMG_2641
IMG_2662
IMG_2625
IMG_9856
IMG_2624
IMG_2621
IMG_9855Lauantaina treffattiin Jasminin, Siirien ja Maijan kanssa aivan ihanassa paikassa - nimittäin Rosterissa, joka sijaitsee Tuomiokirkonkatu 6. Me nähtiin ensimmäistä kertaa reilu kuukausi sitten ja meillä synkkas sen verran hyvin, että päätettiin nähdä täällä Turussakin. Päästiin syömään uuteen ravintolaan, jossa kukaan meistä ei ollut aiemmin käynyt. Ja arvatkaa mitä? Koko rehellisyyteni nimissä söin täällä yksiä parhaimpia ruokia, mitä oon ikinä syönyt. Viihdyttiin täällä monta tuntia, sillä tilattiin pääruoat, jälkkärit ja drinkkejä. Mä oon alkoholin suhteen hyvin nirso, enkä siksi yleensä tilaile drinkkejä. Täällä mä kuitenkin rakastuin niihin ihan täysin, ja multa lähtee isot suositukset erityisesti persikanmakuiselle drinksulle, jonka yksi tarjoilijoista toi mulle! Sanoinkin tytöille moneen otteeseen, että on niin ihanaa, kun joku yhteistyö yrityksen kanssa jättää niin hyvän fiiliksen, että sinne haluaa palata toistekin. Meillä oli aivan ihana iltapäivä- ja alkuilta täällä, sillä siirryttiin yläkerran pöydästä vielä ulos istuskelemaan. Mun mielestä oli jotenkin niin symppistä, kun meiän viereen istui eläkeläisporukka, joista yksi iäkkäämpi rouva kysyi meiltä: "Ootteko te niitä bloggareita?", kun me napsittiin jatkuvasti kuvia. Tunnen itteni mielettömän onnelliseksi siitä, että oon tutustunut näin ihaniin tyyppeihin ja joihin haluun tutustua jatkuvasti paremmin.

Kiitos ihanasta päivästä tytöt ja mä voin käsi sydämellä suositella kaikkia menemään lounaalle, drinkeille tai illalliselle Rosteriin! Voin myös vannoa, ettette tuu pettymään, sillä asiakaspalvelu oli myös aivan huippuluokaa, puhumattakaan ruoan tasosta. Ihanaa saada Turkuun näin potentiaalinen ravintola, jonka fiilis on aivan erilainen muihin ravintoloihin verrattuna.

maanantai 29. toukokuuta 2017

MITÄ MÄ TEEN ENSI SYKSYNÄ

IMG_2738
IMG_2905
IMG_2809
IMG_2764
IMG_2879
IMG_2906
IMG_2883
IMG_2786
Asia, josta oon stressannut mielettömästi, on ensi syksy. Aihe on hyvin monimutkainen, sillä mulla ei oo pienintäkään aavistusta, että mitä mä teen silloin. Sain tänään kuulla, että mä sain koulupaikan yhteisöpedagogiasta, jonne otettiin tän haun kautta vain kolme (!!!) ihmistä sisään ja mä olin yksi niistä. Asiassa on vaan hyvin suuri kompastuskivi, sillä tän toisen koulun kanssa asiat ei menneet ihan toivotulla tavalla, mikä vaikuttaa nyt yhteisöpedagogian koulupaikan vastaanottamiseen. Olin mielettömän onnellinen siitä, että pääsen opiskelemaan mun unelma-alaa ja olin yksi niiden kolmen joukossa. Mutta samalla olin jo varautunut, etten mä pääsisi sisään. Tällä hetkellä mä en kuitenkaan voi aloittaa koulua syksyllä. Oon lukenut, ettei koulupaikkaa voi lykätä kuin terveydellisistä syistä. Pohdin tässä kuitenkin, että onko mahdollista siirtää koulun aloittamista esimerkiksi ensi vuoden alkuun, migreenin varjolla? Mä oon työkykyinen nyt, mutten todellakaan opiskelukykyinen ja sen vuoksi pohdin asiaa. Siksi mietin, että jos pystyn käymään töissä, niin katsooko oppilaitos, että olisin myös opiskelukykyinen?

Ihanteellisinta olisi, jos voisin lykätä koulun aloittamista tammikuuhun (en todellakaan tiedä, että onnistuuko se?), käydä töissä vähillä tunneilla syksyn ajan, levätä ihan kunnolla, nähdä paljon kavereita ja viettää ikäänkuin pientä välivuotta vielä hetken verran. Taloudellista, terveydellisistä ja muista syistä johtuen tää ratkaisu olis todellakin paras vaihtoehto mulle. Oon ollut töissä ihan kunnolla nyt, mutta opiskelu vaatii ihan toisenlaista aivokapasiteettia, enkä koe pystyväni siihen nyt. Tänään 13:50 mietin töissä, että onpa mulla kivuton päivä, kun oon ollut aiemmin joka päivä migreenissä. Mihinkään ei sattunut ja mun olo oli loistava. 14:00 pamahti aivan järjetön migreeni, täysin yllättäen. Tulin kotiin, söin kaksi kolmiolääkettä, kaksi kipulääkettä ja nukuin tunnin. Olin niin pihalla, että olin jättänyt uunin yksinään päälle, unohdin kotiavaimeni jonnekin, en tajunnut ottaa puhelintani ja otin liian paljon lääkkeitä, liian lyhyessä ajassa. Tän seurauksena mun leuka jäi jumiin lääkkeiden vuoksi ja sivuvaikutuksena mun iho oli täysin kosketusherkkä. Aiemmin oon saanut tehtyä 10 op kuukaudessa, mutta nyt oon jo vedellyt monta kuukautta niin, että oon saanut hädintuskin 2,5 op kasaan kuukauden aikana, mikä kertoo hyvin mun opiskelutilanteesta. Mähän oon siis opiskellut koko vuoden ja mun vointi on selvästi alentunut. Terveys ei todellakaan oo itestäänselvyys. 


Kävi mitä kävi, musta tulee yhteisöpedagogi 2019! Siitä en luovu. 

perjantai 26. toukokuuta 2017

ISO PUHELINPOSTAUS VIIME PÄIVILTÄ

PicMonkey Collage
1. Ellin kanssa höpöttelemässä blogijutuista ja elämästä ylipäätään. Samalla reissulla poikettiin myös Zaraan, kun ooteltiin kyytejä. 2. Mun lähes vakkariaamupala, jota oon syönyt monena aamuna putkeen. Toi päällinen näyttää ihan pelkältä sokerilta, mut älkää huoliko, se on ihan vaan kookoshiutaletta. 3. Asiakas pysäytti mut yhtäkkiä, ojensi kirjekuoren käteen, josta paljastui nää! Viime kerralla yksi toinen asiakas osti mulle croisantteja kiitokseksi ja työkaverit vitsaili, että "oota vaan, kun täytät viisikymmentä, niin ketään ei enää ostele sulle kiitokseksi mitään" :-D Juoksin siis yhden asiakkaan perään, kun hän unohti kassalle 80 snt patonkinsa. 4. Oma rakas parveke, josta tykkään ihan hulluna. En edes voi miettiä muuttoa, sillä tää parveke on liian kiva jätettäväksi tänne. Tai no, mä kyllä irrottaisin ton lattian mennessäni. 

PicMonkey Collage
1. Mun lempparipuuhaa - lempparipaikassa ;-) Velvollisuudetkaan ei tunnu yhtään niin pahoilta täällä. 2. Kylmäsavulohiruisnapit on ihania ja sairaan nopeita tehdä. Tykkään niistä eniten ruohosipulin kanssa. 3. No mites sitten nämä? Ulkonäöllisesti hyvin rumia, mut maultaan mun ihan ultimatelemppariherkkua! Ei vaan oo mitään parempaa. 4. Oonkohan jo kertonut, että missä täällä kotona vietän aikani... Haaveilen salaa toisestakin kynttilänjalasta ja pakko sanoa, että se oli erittäin hyvä ostos silloin muutama vuosi sitten, kun muutettiin.

PicMonkey Collage
1. Käytiin ensimmäistä kertaa Saaristobaarissa syömässä, sillä olihan alekoodilla saatu 5€ pizza naurettavan halpa (ja kaikenlisäksi mielettömän iso). 2. Tää juttu kuulostaa ihan vitsiltä, mut ajateltiin lähteä viettämään kesäkauden avajaisia Naantaliin, kunnes yhtäkkiä alkoi satamaan ihan kaatamalla lunta ja hetken päästä maa olikin jo ihan valkoinen. 3. Mutta on tää satama silti aivan ihana paikka! Täytyy ottaa uusintakierros kuitenkin, kun ollaan sataprosenttisen varmoja, ettei sada lunta :-D 4. Olin yhtenä päivänä vähän herkkuostoksilla: 5 pakettia mansikoita, 4 kookosjugurttia ja mangomelonijätskiä. 

PicMonkey Collage
1. Musta on hassua, miten paljon oon aina tykännyt Turusta, enkä ikinä muuttais pois tästä lähiseudulta. Opiskeluihinkin tää on vaikuttanut niin, että oon hakenut vaan tänne. 2. Vesimeloni on sellanen, josta tykkään paljon, mutta jota harvoin ostan. Nyt se oli kuitenkin tosi hyvässä tarjouksessa ja nappasin ison melonin mukaani kahella eurolla. Kaupassa työskentelyn etuna on, kun näkee kaikki superhyvät tarjoukset heti! 3. Käytiin tyttöjen kanssa yksillä jokilaivoilla ja vuodatettiin sydämet puhtaiksi taas. En malta oottaa, että nähään taas ensi viikolla, sillä tästäkin on jo ikuisuus. 4. Oon ollut tosi paljon kahvilla viimeaikoina ja eniten sattumalta just Fontanassa!

PicMonkey Collage
1. Tän kollaasin jälkeen tajusin, että viime puhelinkatsauksesta on ikuisuus, sillä nää on yli kuukauden takaa! 2. Mä viihdyin paremmin Happy Joen pisteellä, kun tytöt joi vieressä näitä. Heh, mä oon alkoholien kanssa sitä mieltä, että mitä miedompaa, sen parempaa. 3. Vierestä sai myös ihania drinkkejä tällaisesta kupista, ihanan näköinen! 4. Mulla oli niin hauskaa, että vaikka kerrankin olis ollut mahdollisuus heilua (tuomitsemattomasti) kamera kaulassa, niin keskityin enemmän tunnelmasta nauttimiseen.

PicMonkey Collage
1. Viime vuonna unohdin kokonaan kuvata kirsikankukkia, mutta tänä vuonna olin Ellin ansiosta haukkana paikalla. 2. En tiedä millaisia tiramisuja oon ennen syönyt, sillä mulla ei ollut hajuakaan, että siinä on alkoholia... Jäi siis koko kakku syömättä, hyi! :-D 3. Mä en oo todellakaan pekonin ystävä, enkä myöskään parsan. Näin kuitenkin Instagramissa niin paljon tätä yhdistelmää, että olihan mun pakko kokeilla sitä ja arvatkaa mitä: mä tykkäsin siitä ihan älyttömästi. Tein viikon sisällä tätä neljästi (jep, mulla on tapana vetää asiat yli, kun löydän uuden lemppariruoan) ja maistuis nytkin. 4. Tällaista matskua on tulossa lähiaikoina blogiin, kunhan paranen flunssasta.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

LEPPOISA ARKI

IMG_2486
Mä oon viettänyt parvekkeella tosi paljon aikaa ja jotenkin mulla tulee siellä aina mielettömän inspiroitunut olo. Tällä hetkellä oon kuitenkin napannut itelleni flunssan ja veikkaan sen tulleen tän kiireisen kahen viikon stressaamisen tuloksena.... Viikonloppuna olis vaikka mitä kivaa menoa, joten tulee vähän kiire parantua. Perjantaina on vielä yksi työpäivä, lauantaina nähään isomman porukan kanssa blogityttöjä ja sunnuntaina pidetään täällä meillä pienet juhlat.

IMG_2573
Oon käynyt kolmesti kahvilla viikon sisällä keskustassa treffaten uusia tyyppejä, vaikka mä en normaalisti käy edes kerran kuukaudessa kahvilla, haha! Se on kuitenkin niin ihana fiilis, kun kemiat kohtaa uuden tyypin kanssa ja voisi kuvitella näkevänsä uudestaankin :-) 

IMG_2575
Mä oon sitä mieltä, ettei porkkanakakun kanssa voi koskaan mennä vikaan. En oo aiemmin edes ajatellut, että siihenkin vois yhdistää marjoja ja itseasiassa toi kombo toimi paremmin kuin alkuperäinen. 

IMG_2488
Oon aivan rakastunut äitin antamaan laatikkoon, joka on 1800- luvulta! Se löydettiin meiän maatilan vintiltä ja musta on ihana ajatella, että mulla on jotain niin vanhaa meiän suvusta tallella. Täytyy mennä joku päivä taas kattelemaan, mitä kivaa löytäisin sieltä. 

IMG_2491En oo koskaan uskonut teen piristävään vaikutukseen, mutta se on mun mielestä hyvää ison maitotilkan kanssa, joten juon sitä kipeenä ollessani paljon. Opiskellessakin koitan usein, jos se tällä kertaa piristäisi mua, mutta ei se oo koskaan tehnyt niin. Mun koulujutut junnaa vähän paikoillaan, sillä multa puuttuu vielä yhden kattavan liikuntatapahtuman suunnitteleminen tapahtumatuotantoon, jonka lisäksi yhteisöpedagogiasta puuttuu 2 x 15- sivun esseetä sekä kuuden kirjan lukemiset. Oon vähän veikannut, että menee varmaan juhannusviikolle, että saan kaiken kuntoon ja molemmat koulut valmiiksi. En malta odottaa sitä päivää, kun saan heittää pariksi kuukaudeksi kaikki koulujutut pois mielestä. Ei tässä kahden koulun kanssa muuta ongelmaa oo kuin just se, että saan kaiken valmiiksi noin kuukautta muita myöhemmin :-D

maanantai 22. toukokuuta 2017

SE VASTOINKÄYMISTEN PÄIVÄ

IMG_2426
IMG_2407
Tänään oli just sellainen päivä, kun kaikki meni alamäkeen. Mulla oli aamulla älyttömän tärkeä haastattelu, mikä määritteli pitkälti mun seuraavat kolme vuotta. Olin sanonut etukäteen, että tuun varmaan loistamaan siinä, sillä mulla oli älyttömän itsevarma olo sen suhteen. Toisin kuitenkin kävi, yksikään haastattelu ei oo koskaan mennyt noin surkeasti. Olin niin kiukkuinen itelleni sen jälkeen, kun asiat ei mennyt lainkaan mun haluamallani tavalla. Haastattelussa kysyttiin kysymyksiä, joihin en todellakaan osannut vastata ja tunsin oloni epäonnistuneeksi. Samaan aikaan kadotin yhden tärkeän kouluesseen, kun mun macbook sai sen häviämään. Tässä vaiheessa taisin jo kirota ääneen poikaystävälle ja mietin, että miksi ihmeessä tän päivän pitää olla näin huono. Halusin saada ajatukset muualle ja aloin siivoamaan, kunnes purskahdin itkuun. Iltapäivällä mulla oli aamuista haastattelua vielä tärkeämpi tilaisuus, jossa päätettiin mun lähitulevaisuudesta. Tämäkin asia sai takapakkia ja mä muistan vaan tuijottaneeni lattiaa, kun mietin, ettei mun elämässä voi tapahtua näin monta isoa asiaa kerralla. En oo ihan vielä valmis puhumaan näistä kummastakaan isosta haastattelusta, sillä oon niin uskomattoman surullinen asioista. Ensimmäinen haastattelu oli tismalleen kiinni musta itestäni, mutta jälkimmäinen tuntui maailmanlopulta just siksi, ettei negatiivinen päätös ollut musta itestäni kiinni.

IMG_2434
IMG_2406
Olin pyytänyt poikaystävän kannustusjoukoksi jälkimmäiseen haastatteluun ja siellä hän ootteli vajaan kolmen tunnin verran, että tuun ulos huoneesta. Hän oli myös yhtä surullinen siitä, miten haastattelu vaikutti muhun ja kotiin tullessa alkoi laittamaan ruokaa. Istuin ihan masentuneena sohvalla ja mietittiin yhessä, että miksi just mun täytyy kokea moni asia ihan pohjan kautta. Mun elämässä tapahtuu ihan mielettömiä asioita jatkuvasti, mutta niin tapahtuu myös mielettömän surullisiakin. Mulla ei oo sellaista kultaista keskitietä, vaan ihan rehellisesti sanottuna mulla menee joko superhyvin tai superhuonosti. Poikaystävän elämä on puolestaan niin tasaisen rauhallista, jossa ei oo erityisiä onnenpäiviä tai myöskään niitä surkeita hetkiä. 

IMG_2423
IMG_2412
Laitoin tän jälkeen viestiä tytöille ihan kiukkuisena ja he oli niin ihanan ymmärtäväisiä, että tunsin oloni niin kiitolliseksi. He on ollut vuoden verran vierellä, kun oon elänyt elämää, johon tän haastattelun oli tarkoitus huipentua. Tuntui niin hyvältä purkaa sydäntään ihan täysillä, kun samanaikaisesti he tiesi, ettei vika epäonniseen haastatteluun ollut mussa. Mä en yleensä kiroile ollenkaan, mutta meiän ryhmäviestien aikana näitä ärräpäitä löyty niin paljon, etten enää pysynyt laskuissakaan mukana. Musta sellaset ystävät on niiiin kullanarvoisia, joille voi laittaa viestiä ihan yhtäkkiä, että nyt muuten menee huonosti. Niin huonosti, että viestit on vaikealukuisia ja niitä tulee ihan mielettömällä vauhdilla. Ja erityisesti ystävät, jotka tukee niistä kaikista ärräpäistä huolimatta, eikä käske "ajattelemaan positiivisemmin", vaan antaa puhua sydämensä puhtaaksi. Mä oon ainakin just sellainen tyyppi, että mun on pakko saada puhua kaikki mielenpäällä olevat asiat ennenkuin pystyn jatkamaan elämääni. Tän keskustelun jälkeen mä olin jo rauhoittunut vähän.

IMG_2417Mä en oo kovin liikunnallinen, mutta yhtäkkiä mulle tuli fiilis, että haluun päästä kunnon saunaan ja uimaan purkamaan vähän kiukkua. Nappasin poikaystävän mukaan ja ajettiin lähimpään uimahalliin. Olin valikoinut uimahallin sen perusteella, että päästäisiin samaan saunaan eli tässä tapauksessa höyrysaunaan yhessä. Sovittiin, että treffataan höyrysaunassa vartin päästä ja mä menin sinne suoraan. Istuskelin siellä jonkun kymmenen minuuttia, kunnes tajusin, että täähän on ainoastaan naisten höyrysauna! Tässä vaiheessa mä meinasin purskahtaa jo nauruun, sillä kaikissa muissa paikoissa just ne höyrysaunat on olleet yhteisiä. Yritin laittaa viestiä, että nähäänkin altailla, mutta eihän siellä ollut verkkoa :-D Tän jälkeen menin allasalueille seisoskelemaan, jotta saattaisin hyvällä lykyllä nähdä poikaystävän... Ja vitsit, tän jälkeen mua jo nauratti koko päivä. Lilluttiin pari tuntia ja saunottiin kunnolla, jolloin mun olosta tuli ihanan rento. Autossa oli jotenkin niin kiitollinen olo siitä, että kuuntelin mielitekojani ja annoin itelleni luvan rentoutua, vaikka päivä pitikin sisällään isoja vastoinkäymisiä. Samaan lykkyyn sain yhden uuden yhteistyökumppanin, jota oon tavoitellut puolen vuoden verran! Löysin myös sen kadonneen esseen koneelta, jolloin meinasi päästä yhdet ilonkyyneleet. Vaikka näitä haastatteluja en saa tehtyä uudestaan ja ne vaikuttaa suuresti mun lähitulevaisuuteen, niin mä voin yrittää elää niiden kanssa. Silloin tuntui, että kyllä tää elämä alkaa pikkuhiljaa taas voittamaan. 

Ja niinhän se voittaakin. Joskus täytyy vaan käydä pohjalla, jotta munkaltaiset vuoristorataa elävät tytöt vois taas käydä siellä huipulla. 

perjantai 19. toukokuuta 2017

KUVAUSTREFFIT

IMG_2447
IMG_2468
IMG_2435
IMG_2452Sain muutama päivä sit Elliltä (blogiin pääset tätä klikkaamalla) viestiä, että lähtisinkö perjantaina kuvaamaan asukuvia. Hauskintahan tässä oli se, ettei oltu aiemmin puhuttu lainkaan ja mä olin lukenut Ellin blogia muutaman viikon! Olin kuitenkin innoissani kutsusta, ja heti töiden jälkeen lähettiinkin nappaamaan kuvia kirsikkapuiden alle. On aina jännittävää tavata uusi tyyppi, kun ei yhtään tiedä, että klikkaako kemiat tai tuleeko juttua itestään. Lähes aina oon kuitenkin saanut huokaista helpotuksesta, kuten myös nyt, sillä Elli tuntui tosi symppikseltä tyypiltä. Otettiin rauhassa kuvat ja mä pyysin ohikulkijaa nappaamaan myös meistä muistoksi kuvia. Tän jälkeen suunnattiin terdelle pariksi tunniksi höpöttelemään ja pohtimaan blogijuttuja enemmän. Mä tykkään tosi paljon tutustua uusiin ihmisiin ja somen kautta tuleekin tavattua usein mielenkiintoisia henkilöitä. Oon aina avoin uusille ehdotuksille ja musta onkin mieletöntä saada viestejä liittyen asukuvailuihin, kahville menemisiin tai blogi-iltamiin. 

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

MATKUSTAMISESTA JA BORACAYSTA

IMG_1606
IMG_1751
IMG_1629
IMG_1597-001
IMG_1600
Nää kuvat on meiän kahden kuukauden takaiselta Boracayn matkalta, josta tuntuu olevan jo pieni ikuisuus. Mä oon aina rakastanut matkustamista ja välivuoden aikana siihen upposikin iso määrä rahaa, kun kiertelin ympäri maailmaa. Yleensä mulla on ollut jo seuraava reissu varattuna, kun oon tullut takaisin, mutta tän jälkeen ei ollut. Mä en oo kertaakaan potenut matkakuumetta täältä palatessani, vaikka Boracaylle meno oli yksi mun iso unelmani. Mä koin ensimmäistä kertaa elämässäni sellaista huojennusta, että onneksi ei tarvii hetkeen taas pakata laukkuja ja lähteä. En osaa sanoa miksi, mutta jollain tavalla koin, että ulkomaanmatkat riittää mulle hetkeksi. Nyt mulle on tullut fiilis, että haluun nähdä enemmän Suomea ja nauttia täällä lähellä olevista paikoista. Tuntuu ihanalta puhua omaa äidinkieltään, tehdä ruokaostokset lempparikaupassa ja elää niin, että kaikki tavarat on käden ulottuvilla. Just nyt kotona tuntuu olevan niin ihanaa ja erityisesti se, että pääsen yöksi omaan sänkyyni nukkumaan. En tiedä kuulostaako tää teiän korvaan ihan hassulta, sillä yleensä ihmiset potee kotiinpaluumasennuksia, mutta mä nautin ihan täysillä kotona olemisesta nyt.

maanantai 15. toukokuuta 2017

KUUSI VUOTTA PARISUHTEESSA

IMG_1797
IMG_1804
Meillä oli muutama kuukausi sitten 6-vuotispäivä meiän suhteessa! Vuosi toisensa jälkeen sitä vaan toteaa, miten aika menee eteenpäin ja vuodet vaan kirii perässä. Ei tässä meinaa aina pysyä kärryilläkään, heh... Meiän kuuteen vuoteen on kuitenkin mahtunut paljon asioita, kuten esimerkiksi:

5 yhteistä ulkomaanreissua. 
Aluksi käytiin "olosuhteiden pakosta" vaan Euroopan sisällä, kuten Virossa, Norjassa, Espanjassa sekä Englannissa. Nyt kun molempien elämäntilanteet on vähän vakinaisempia, niin kyllä noi kaukokohteet kiehtoo ehdottomasti 10-0. Rantalomat on parhaita lomia yhdistettynä hyviin shoppailumahdollisuuksiin, muttei oo kyllä kummankaan juttu noi pelkät kaupunkilomat :-D

Kolme autoa ja ihan kohta ostetaan neljäs. 
Mähän en aluksi halunnut autoa, mutta mulla on ollut kahen vuoden sisällä kolme autoa, heh... Kaikista huvittavinta oli, että mulla oli oma auto täällä meillä yli puoli vuotta niin, että ainoastaan Joonaksella oli kortti ja se kuskasi mua ympäriinsä. Pian meillä on kuitenkin tarkoituksena ostaa ensimmäinen yhteinen auto, joka on kummankin nimissä. Oon iskenyt silmäni yhteen valkoiseen (kyllä, auto valitaan värin perusteella) ihanuuteen, mutta se on aika paljon budjetin yläpäässä...

Yksi viikko avoimilla kaihtimilla, yksi viikko kiinni olevilla.
Antakaas, kun mä selitän. Mä tykkään siitä, että kaihtimet on auki ja ärsyynnyn siitä, kun herään ja täytyy käydä avaamassa jokaikinen kaihdin, jotta täällä näkisi eteenpäin. Joonas taas ei voi sietää, että ne kaihtimet on auki, kun se herää. Niimpä mun oli pakko kehitellä joku ratkaisu asiaan, joten meillä on ihan oikeesti vuoroviikot, jolloin kaihtimet on auki ja viikot, jolloin ne on kiinni. 

5 kihlasormusta. 
Mun sormet on vaihtaneet kokoaan hyvin usein, sormukset tippui niistä ja välillä oli liian kireitä. Mulla on siis samasta sormuksesta kaksi eri kokoa kotona, jonka lisäksi alkuperäinen sormus ei istunut yhtään mun käteen. Poikaystävän alkuperäinen sormus taas katosi jollain armeijan metsäleirillä... :-D Toivottavasti listaan ei tulisi lisää muuttujia!

10 kuollutta kasvia.
Me ei olla viherpeukaloita, eikä saada eläviä kasveja pysymään hengissä. Just nyt meiän isoin kasvikin on kuolemassa, mikä maksoi ihan maltaita!! En ehkä pysty sulattelemaan sitä... Että joo, ehkä olisi syytä siirtyä niihin tekokasveihin, mutta kun ne muistuttaa mua sellaisesta ikäihmisten kodista. 

24 sisustustyynyä.
Minne tahansa meiän kotona kattoo, niin näkee varmasti sisustustyynyjä, sillä niitä on jonkin verran tässä pienessä kaksiossa. Yhdistävänä tekijänä on, että kaikki tyynyt on joko harmaita tai valkoisia. Noi värit kuitenkin käy tänne niin hyvin, ettei oo syytä vaihtaa värimaailmaa.

+- 10 kiloa
Tän suhteen aikana mä oon lihonut kymmenen kiloa, kun taas Joonas laihtui saman verran. Ettei vaan olisi siirtynyt kilot toiselta toiselle, haha! Molempien olisi kyllä tarkoitus vielä pudottaa muutamat kilot ja erityisesti mun saada pois tohon keskivartalolle kertyneet ylimääräiset, joita ei onnekseni vaatteet päällä näe. 

4 vuotta kihloissa, 2 vuotta ihan vaan seurustelevina.
Heh jep, me ollaan tosiaan menty kihloihin jo neljä vuotta sitten, vaikkei sitä jälkeenpäin uskoisikaan. Mun vanhemmat luuli sen olevan vitsi ja asia selvisi niille muutaman viikon päästä, kun mulla oli edelleen sormus sormessa. Ne oli tottuneet mun vitsailevan kaikesta, joten ei sitten ottaneet tätä tosissaan :-D Kun ne tajusi tän todellisen luonteen, niin ne oli kyllä hurjan iloisia meiän puolesta ja on olleet aina meiän tukena. 

10 paistinpannua
Koska mä oon henkeen ja vereen käytännöllinen, niin mehän ostettiin kymmenen paistinpannua ennenkuin muutettiin yhteen. Näin jälkeenpäin kyllä miettii, että kyllä ne kaksikin olis ihan hyvin riittänyt....

5 valmistujaiset
Tää oli aika huolestuttavaa, että meidän yhdessäolon aikana ollaan juhlittu jo viidet sellaiset valmistujaiset, joissa toinen meistä on valmistunut.

3 kertaa mäkissä/ hesessä
Haha kyllä, me ollaan käyty vaan kolmesti mäkissä meiän yhessäolon aikana! Yhtenä kertana, kun tulin Helsingistä hirveessä migreenissä ja halusin vaan nopeesti ruokaa ja kaksi kertaa ulkomailla, kun meinasi tulla nälkäkiukku.