maanantai 19. kesäkuuta 2017

PARISUHDE PILAA OPISKELUN

IMG_1986
Viime vuonna meiän parisuhteen tilanne oli se, että oli mun vuoro lukea pääsykokeisiin ja poikaystävä oli armeijassa. Tällöin mä myös asuin yksin ja nähtiin ainoastaan muutamana viikonloppuna kuukaudessa. Mä olin kaikkein tehoikkain opiskelija just silloin, kun poikaystävä oli armeijassa ja sain opiskella täysillä yksin. Sain keskityttyä hyvin, sillä täällä ei ollut ketään häiritsemässä lukurauhaa, vaan aina oli hyvä hetki lukea. Mä oon kaikkein virkeimmilläni aamuisin ja se onkin ainut aika, jolloin pystyn opiskelemaan kunnolla, joten luin tehokkaasti aamut. Jos en aamulla opiskele, en pysty opiskelemaan koko päivänä, sillä mun on oltava sataprosenttisesti virkeä oppiakseni uutta. Mä oon myös luonteeltani sellanen, etten oo koskaan kaivannut mitään opiskelutsempparia siihen viereen, vaan se motivaatio on löytynyt kyllä musta itestäni. Salillakin mua on ärsyttänyt, jos ryhmäliikunnassa ohjaaja on huutanut, että "jaksaa vielä", kun mä en ihan oikeasti jaksa yhtäkään liikettä enempää. Oon hyvin itsetietoinen omista kyvyistäni, rajoistani ja riittämättömyydestäni silloin, kun siihen on aihetta. Tänä keväänä mulla on ollut kahen koulun loppuspurtti ja voin kertoa, että yhdessäkin koulussa olisi ollut riittävästi haastetta. Tähän päälle vielä poikaystävä haki opiskelemaan ja luki loppukevään pääsykokeisiin. Mua vähän pelotti etukäteen, että miten meiän yhteiselo sujuu, kun kummallakin on tärkeä kevät edessään ja se tuo varmasti stressiä arkeen. Me ollaan nimittäin vähän sellaisia, että kun molempia stressaa, niin se purkautuu ikävästi toisiin. Jos vaan toisella on stressiä, niin se stressitön pystyy sanomaan toiselle, että "muru hei, sulla on stressiä, minkä vuoksi sä oot pahalla päällä". Mutta jos molemmat on tällä fiiliksellä, niin eihän kumpikaan kykene sanomaan toiselle, että vika ei ookaan meissä, vaan kovissa paineissa. Miten meille sit kävi?

Nyt, kun poikaystävän luku-urakka on ohi, ajattelin tulla kertomaan vähän fiiliksiä tästä ajasta. Meillä oli tietynlainen sanaton sopimus, että alkuvuonna panostetaan mun koulujuttuihin, ja silloin toinen hoitaa enemmän kotitöitä. Ja sitten taas, kun Joonaksen pääsykoematskut julkaistaan, niin on mun vuoro hoitaa elämässä enemmän muita osa-alueita. Aluksi se sujui hyvin, kun vaan toisella oli koulujuttuja ja isoja deadlineja, mutta jossain kohtaa se vain jäi, kun niitä alkoi olla molemmilla. Kummallakaan ei ollut töiden ohella mitään ylimääräistä aikaa siivota, laittaa ruokaa tai tehdä isoja asioita kahdestaan - sillä kaikki se pieni vapaa-aika oli pois lukuajasta. Ollaan kaikenlisäksi vielä vuorotöissä, joten koko kevät on mennyt niin, ettei olla ehditty viettämään toistemme kanssa paljoakaan aikaa. Meiän koti on näyttänyt ihan pommilta, ollaan syöty lähinnä nuudeleita sekä voileipiä ja kotona oleva sotku on vaan lisännyt henkistä kuormittuneisuutta. Kaupassa käynteihin ei oo riittänyt aikaa kuin hädintuskin kerran kuukaudessa, sillä sinne raahautuminen on tuntunut ylitsepääsemättömältä. Muistettiin kuitenkin pitää parisuhteesta huolta, eikä purettu stressiämme toisiimme. Vuorotyön vuoksi pidettiin tärkeänä yhdessä nukkumista, pikaista kävelylenkkiä ulkona ennen nukkumaanmenoa ja aamupalahetkiä - kun ne sattui osumaan kummankin yhteiseen hetkeen.

IMG_1985
Mun opiskeluihin parisuhde vaikutti tänä vuonna hyvin negatiivisesti, sillä en pystynyt keskittymään täysillä tai tekemään sitä parastani, jonka olisin pystynyt tekemään yksinäni. Mulla oli päivässä vapaa-aikaa ainoastaan noin 1-3 tuntia, sillä eihän tällainen ylisuorittajaluonne voi olla käymättä päivittäin töissä...  Se siis tarkoitti, että mun lukuaika oli tosi minimissä, ja jos en käyttänyt sitä aikaa hyödykseni, koko päivän opiskelut oli sitten siinä. Toisinaan tuntui, että olisi halunnut vaan niin paljon höpötellä toisen kanssa omasta arjestaan, fiiliksistään ja muusta turhasta, vaikka olisi pitänyt pysyä skarppina. Silloin olin onneni kukkuloilla, kun poikaystävällä oli aamuvuoro ja mulla puolestaan vapaa-aamu, sillä pystyin opiskelemaan täysillä silloin. Näin kävi kuitenkin surullisen harvoin, joten yleisesti oltiin aamut samaan aikaan kotona. Tällöin mulla meni hermot, kun poikaystävä keskeytti mua  ihan jatkuvasti jollain (turhalla) jutullansa, enkä saanut heti aiheesta uudelleen kiinni. Toisinaan se halusi tulla välttämättä just silloin naureskelemaan jotain Instagramkuvaa, kertomaan jonkun töissä sattuneen jutun, pohtimaan menisikö suihkuun nyt vai myöhemmin, kertomaan ääneen laittavansa kohta perunat kiehumaan tai muuta yhtä oleellista. Pahimmillaan näitten juttujen jälkeen mua ei enää edes huvittanut opiskella, vaan mun opiskelumotivaatio katosi kuin seinään, kun mua jatkuvasti keskeytettiin. Tää luonnollisesti suututti mua, sillä olin monesti sanonut, että haluun omaa rauhaa, enkä keskeytyksiä. Loppukeväästä totesinkin rakentavasti aina poikaystävän avatessa suunsa, että: "onko tää asia niin tärkeä, että sä keskeytät mun opiskelun just nyt?" Mulla oli kuitenkin vaan päivästä noin 1-3 tuntia lukuaikaa, sillä olin vain aamut vapaalla ja illat kokopäiväisesti töissä, joten sitä opiskeluaikaa ei todellakaan ollut hukattavaksi. Hän onneks ymmärsi mun lukemisen tärkeyden, mutta ei millään malttanut olla juttelematta. Meillä olikin sanaton sääntö, että illat pyrittiin viettämään yhdessä, jos ne sattui molemmilta vapaiksi. Tällöin mä olin liian väsynyt opiskelemaan, eikä tullut huonoa omatuntoa opiskelemattomuudesta. Silloin oli sitten se hetki, jolloin puhuttiin kuulumisista ja fiiliksistä. 

Poikaystävä taas sanoi, että mun läsnäolo motivoi lukemaan enemmän, ja toisinaan taas mun seura kiinnosti lukemista enemmän. Mutta toisaalta, hän on aina ollut luonteeltaan sellainen, jota pitää potkia ja tsempata jatkuvasti eteenpäin. Hän ei kokenut, että olisi saanut paremmin luettua, jos asuisi yksin tai ei seurustelisi lainkaan. On jännä ajatella, miten paljon parisuhde vaikuttaa tärkeisiin opiskeluhetkiin, kuten just pääsykokeisiin lukemisiin. Monet varmaan pohtii, että miksei menty lukemaan eri paikkoihin tai vaikka kirjastoon. Meiltä on kuitenkin 15 kilometriä lähimpään kirjastoon, joten siellä ravaaminen olis ollut jo aikamoinen aikarasite. Mä en myöskään yhtään tykkää opiskella siellä, vaan saan eniten aikaiseksi juurikin kotona oman peiton alla, lämmin teemuki vierellä, jääkaapissa mun lemppariruokia ja vessa lähettyvillä. Vaikka meiän parisuhde on vaikuttanut opiskeluihin negatiivisesti, niin onneksi pääsykoekevät ei oo vaikuttanut meiän parisuhteeseen. Se on ihan yhtä hyvä nykyään kuin ennen tätä kevättäkin.

4 kommenttia:

  1. Tosi kiva postaus taas! :-) saako udella, mihin sun poikaystävä haki?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihana saada palautetta postauksista! Joo saa, se haki fyssariks :-)

      Poista
  2. Oon ihan samanlainen sun kanssa, että toisen läsnäolo opiskelussa häiritsee.. Mulla on se "onni" et asutaan sillon kun pitää opiskella niin 500km toisistamme joten omaa rauhaa todellakin on :Dd siellä on sit toisaalta muut häiriötekijät, kuten kaikki opiskelijatapahtumat.. Mut ihanaa kuulla, ettei tää rankempi kevät väräyttänyt teiän parisuhdetta ollenkaan! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis ei oo mitään kamalampaa kuin se, että itellä on opiskeluinto päällä ja toinen höpöttää jatkuvasti jotain turhanpäiväistä. Joten ei se kaukosuhdekaan ihan huono idea oo, haha :-D Kiitos kommentista Essi!

      Poista

Kommentoittehan asiallisesti, kiitos! :-)